EMIL WIKSTRÖM
(1864-1942)

Turkulaissyntyinen Emil Wikström aloitti taideopintonsa Turussa, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1881 jatkaen Helsingissä vuodet 1882-83 ja 1886-87. Taideteollisessa keskuskoulussa hän opiskeli vuosina 1882-83. Emil Wikströmin ulkomaisia opiskelupaikkoja olivat Wienin taideakatemia vuosina 1883-85 ja 1887-88, Ecole des Arts Décoratifs vuosina 1885-86 ja Académie Julian vuosina 1889-90 Pariisissa. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa näytteillä vuonna 1886.

Emil Wikströmin tunnetuimpia julkisia teoksia ovat Helsinkiin pystytetyt Elias Lönnrotin muistomerkki vuodelta 1902 ja Säätytalon fasadin päätykolmioon sijoitettu Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809 vuodelta 1903. Tämä lähes 20 metriä pitkä teos käsittää 26 henkilöhahmoa. Helsingissä Suomen Pankin edessä on Emil Wikströmin veistämä Johan Vilhelm Snellmania esittävä patsas 1915/1923.

Emil Wikströmin tuotantoon kuuluvat myös Kansallismuseon portaille sijoitettu Karhu vuodelta 1910 ja Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat vuodelta 1914.

Emil Wikström veisti Mänttään G.A. Serlachiuksen muistomerkin vuonna 1921 ja Serlachius-suvun hautamonumentin vuonna 1937.

Emil Wikströmiä pidetään 1900-luvun alun suosituimpana kuvanveistäjänä maassamme. Häntä on luonnehdittu Suomen johtavaksi monumentalistiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa. Emil Wikströmille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1919.

Emil Wikströmin suunnittelema ensimmäinen suomalainen erämaataiteilijakoti valmistui Sääksmäelle vuonna 1894. Rakennus tuhoutui tulipalossa pari vuotta myöhemmin. Uuteen taiteilijakotiin kuuluva asuinrakennus valmistui 1902 ja ateljee pari vuotta myöhemmin. Visavuoren museosäätiö perustettiin vuonna 1906 ja Visavuori-museo avattiin yleisölle vuonna 1967. Museossa esitellään Emil Wikströmin taiteen ohella hänen tyttärenpoikansa pilapiirtäjä Kari Suomalaisen elämäntyötä ja taidetta.

Teokset: